Kuvat

Kuvat alkaa oll järjestyksessä. Yli kolmetuhatta otosta. Joista on raakattu pienempi kirjasto Flickriin, jos muitakin kiinnostaa upeat maisemat, joissa kuljimme.  Kuvakirjasto löytyy osoitteesta:
http://www.flickr.com/photos/jukina/sets/72157624438942645/

Tiistai 20.7. Tyylillä Stadiin

Kolmisen tuntia shoppailimme ja vaeltelimme Salzburgissa ja sitten jo suuntasimme kulkumme autolle. Ilmastoitu auto on aika jees näillä keleillä. Ei mennyt aikaakaan kun sopivan viileä Touranimme syöksyi Autobahnaa kohti Müncheniä. Salzburg sijaitsee aika lähellä Saksan rajaa ja nopeudet nousivat aika suuriksi heti rajan jälkeen. Seurauksena oli tällä kertaa vain yksi nopea paniikkijarrutus kaista loppumisen vuoksi. Muuten ratsumme kulki tasaista 130-140 km/h kohti Münchenin lentokenttää.

Parit pysähdykset teimme matkan varrella. Ensiksi pysähdyimme ihailemaan purjeveneitä (satoja) ja lintuja Chiemseen laineilla. Järveä kutsutaan usein myös nimellä Bayerin meri!

Münchenin lentokentän autonvuokraussysteemi on paras näkemistäni. Autoa vuokrattaessa käydään autonvuokrauskeskuksessa sen firman tiskillä, jolta on autonsa varannut. Sitten halliin hakemaan auto. Palauttaessa se ajetaan yhteiseen palautushalliin, jonne on hyvät opasteet. Kaveri tulee ja tarkistaa auton. Ja eikun tsekkaamaan itseään koneesee. Nopeaa, tehokasta ja toimivaa. Suositellaan! Münchenistä pääsee moneen suuntaan. Ja autoja vuokrataan paljon. Meidän ajaessamme sisään tämä halli oli lähes tyhjä. Ajettuamme automme toiseen päähän hallia ja purettuamme laukkumme autosta, halli olikin jo täynnä palautettuja autoja.

Tsekkasimme itsemme sisään automaatilla, muttemme saaneet lippuja samalle penkkiriville. Viedessämme laukkujamme Drop inniin, kysäisimme mahdollisuutta vierekkäisiin paikkoihin. Meiltä taas kysyttiin mahdollisuutta jäädä koneesta seuraavaan aamuun jos ylibuukkaus käy toteen. Ei käynyt, mutta vapaaehtoisuutemme palkaksi meidät upgradattiin business-luokkaan. Ei paha!

Näin matkamme sain tyylikkään päätöksen. Tarjoilut business-luokassa olivat erinomaiset. Ruokavaihtoehtoja oli useita. Juomaa riitti ja kaikki tarjoiltiin laseista ja posliinisista astioista. Tähän voisi tottua, jos joku maksaisi :)

Matkatavaroita jouduimme hetken Hgin päässä odottelemaan, mutta kaikki löytyivät ja tuliaisetkin olivat ehjiä.

Hieno reissu! Kotona on kuuma!

Tiistai 20.7. Ritareita ja linnoituksia.

Paikallinen ritari Kunibert vartioi yhden liikkeen edustalla. 

Der edle Ritter Kunibert
Mit seinem großen, langen Schwert,
Er wohnte hoch mit seinem Troß
Auf seinem väterlichen Schloß.

Auf seinem väterlichen Schloß
Da wohnte hoch mit seinem Troß
Mit seinem großen, langen Schwert
Der edle Ritter Kunibert!

Einst trank viel Wein der Kunibert
Mit seinem großen, langen Schwert,
Und mit ihm auch der ganze Troß
Auf seinem väterlichen Schloß!

Betrunken ward der Kunibert
Mit seinem großen, langen Schwert,
Und dito auch sein ganzer Troß
Auf seinem väterlichen Schloß!

Da zog der edle Kunibert
Heraus sein langes, großes Schwert,
Und stach sich todt auf seinem Schloß
Und brachte um den ganzen Troß!

Nun spukt der edle Kunibert
Mit seinem großen, langen Schwert
Herum auf's väterliche Schloß
Und dito auch sein ganzer Troß.

Nutzanwendung
O kneipe nie mit deinem Troß
Den Wein im väterlichen Scloß!
Trink' lieber stille ihn allein,
Dann wird's zu deinem Besten sein!

 Salzburg on varsinainen joulukaupunki. Erilaisia jouluaiheisia kauppuja löytyi kävelyretkemme varrelta useita. Ne olivat täynnä erilaista jouluaiheista tavaraa. Aika kallistakin. Pyhään perheeseen olisi saanut menemään helposti tuhansia euroja näissä kaupoissa. Siinä olisi tullut seimiasetelmalle aika suolainen hinta.

Kaikkea turistihyörinää sen yläpuolella vartioi majesteetillisesti Salzburgin linnoitus.

Tiistai 20.7. Kauduilla ja kirkoissa

Salzburgista löytyy mahtavia kirkkoja. Tuomiokirkon ohella Universitätskirche on kuumana päivänä vilkaisun paikka. Jos ei muuten, niin hämärissä kivikirkoissa on usein viileää. Hetken rauha turistikatujen vilinästä.

Kollegienkirche niinkuin sitä toisella nimellä kutsutaan vihittiin käyttöön 1707. Sen alttari on kuin pumpulista tehty. Enkelit leikkivät pumpulipilvissä.

Lähetys on mielessä myös tässä kirkossa. Kirkko on nähnyt monenlaista. Napoleonin valloitusarmeija teki kirkosta heinävaraston. Se on toiminut myös kouluna ja sotilaskirkkona.

 Salzburgin tuomiokirkko on rakennettu kolme kertaa l. vuosina 774, 1628 ja 1959. Se on kaupungin ehkä yksi komeimmista arkkitehtuurista taideteoksista, joita kaupungista löytyy lukuisia.

Tuomiokirkon aukiolla järjestetään kuuluisat joulumarkkinat, joihin myös saapuu turisteja laumoittain.

Tiistai 20.7. Mozartin kaupungissa

Salzburg on Itävallan neljänneksi suurin kaupunki ja Salzburgin osavaltion pääkaupunki. Kaupunki sijaitsee Salzach-joen varrella Alppien juurella. Sen väkiluku on n. 150 000. Salzburg on tunnettu ennen kaikkea Mozartin syntymäkaupunkina, historiastaan ja barokkiarkkitehtuurista.Salzburgin suosiota matkakohteena on lisännyt erityisesti The Sound of Music-elokuva, joka kuvattiin kaupungissa ja sen lähialueilla.

 Turistit todellä näkyvät katukuvassa, niin liikkeinä mutta myös väkimäärinä. Opasryhmiä oli niinkuin Venetsiassa ikään. Kadut ja kujat täynnä eri kansallisuuksia. Kamerat räpsivät ja erilaisia turistirysiä oli perustettu eri paikkoihin.

Salzburgin arkkitehtuuri oli hienoa. Vanhat tyylikkäät, hyvin hoidetut talot seisoivat toinen toistensa vierellä.

On arvioitu,että vuosittain jopa yli 300 000 turistia käy Salzburgissa yksinomaan Sound of Music -elokuvan takia. Kaupunkiin pääsee junalla Münchenistä (150 km) kauniiden vuoristomaisemien kautta. Pääkaupunkiin Wieniin on 300 km.

Mielenkiintoinen ovikello Salzburgissa. Eri huoneistoihin menee suoraan vaijeri, joka kilisuttaa kelloa. Huoneistot ovat varmasti isoja, kun talossa oli vain neljä soittokelloa. Mitenkähän usein turistit noista vetävät?

Kävellessä löytyi muutama torikin, joissa turistikrääsän lisäksi myytiin ihan vihanneksia ja kukkia. Tässä maustekaupoilla Universitätskirchen torilla.

Tiistai 20.7. Kotimatkalle Salzburgin kautta

Pakkasimme automme, maksoimme neljän yön yöpymiset aamiaisineen (184 e) ja hyvästelimme emäntämme. Hyvä paikka oli majoittua. Navigaattoriin suunnaksi Salzburg ja eikun menoksi aurinkoisessa säässä. Seikkailimme vähän vaihtoehtoisilla reiteillä navigaattorin avulla. Pieniä kyliä ja kapeita teitä.

Lopulta navigaattori vei meidät Salzburgin Park+Ride-alueelle. Systeemi on rakennettu helpottamaan suositun turistikohteen parkkiongelmia. Kaupungin sisääntuloväyliltä löytää nämä parkit. Parkkilippu päiväksi ja viiden ihmisen päivälippu julkiseen liikenteeseen kustantaa kympin. Toki keskustastakin löytyy maksullisia paikkoja. Mutta niiden etsimisessä männöö hermo äkkiä.

Eikun rollikkaan. Numerot 3 ja 8 vievät parkkipaikalta suoraan Salzburgin vanhaan kaupunkiin. Sisäänajettaessa otetaan portilta tiketti parkkia varten ja sitten portilla olevasta toisesta koneesta samaisella tiketillä ja kymmenellä eurolla se oikeus julkiseen liikenteeseen. Samalla on parkkikin maksettu ja ulosmentäessä tökätään tiketti vaan portin koneeseen ja pääsee autolla ulos. It's so simple! Lippuja EI tarvitse leimata bussissa enää, jota ei tiennyt bussikuskikaan vaan yritti tunkea kanssaturistien lippua koneeseen bussissaan kunnes luki asianlaidan tiketistä.

Maanantai 19.7. Näkemiin Dachsteinille

Vuoret täällä Dachsteinissa ovat erilaisia kuin Tirolissa. Muodot ja värit ovat erilaisia kun niitä alkaa tarkemmin vertailemaan. Gosauseen luona vuoret tuntuvat nousevat kohtisuoraa ylöspäin ihan vierestä. Pilvet tarttuvat huippuihin ja saavat aikaan mystisiä sumuisia vuoria. Täällä syntyvät ja elävät myytit, tarut ja sadut.

Näillä vuorilla sielu ja silmä lepää. En tiedä mikä näissä maisemissa viehättää tai rauhoittaa. Onko se vuorten majesteetillisuus, jonka edessä omat ongelmat tuntuvat pieniltä. Onko se hiljaisuus, joka vuorilla on käsin kosketeltavaa? Onko se laajat, pitkälle kantavat näkymät, jotka opettavat katsomaan omaa nenäänsä pitemmälle. Joka tapauksessa tänne sieluni halajaa ja täälle se myö lepää. Loma vuorilla on todellista lomaa, jossa omat pienet murheet jäävät taakse.

Nämä maisemat tartuttivat aikanaan 1985 Alppikuumeen. Sen jälkeen on nähty korkeampia huippuja, kauniimpia laaksoja mutta silti kuume ei ole parantunut. Tänne haluaa uudelleen. Aina löytää uutta vanhoista paikoistakin.

Ylhäältä palattuamme palkitsimme itsemme maittavalla päivällisellä Gosauseen rannalla. Gulashkeittoa, lihavalikoima ja päälle Ice Coffeet...ei voisi päivä taittua paremmin. Mitä nyt kortti ei kelvannut ravintolassa ja Juha autoile Gosauhun pikapankille käteistä nostamaan Maren odotellessa panttina järven rannalla. Kaikissa paikoissa täällä kortti ei käy ja rahaa ei pääse repimään seinästä ollenkaan samalla tiheydellä kuin kotomaassa. Kannattaa siis varautua valuutalla.

Se oli siinä viimeinen kokonainen matkapäivä ulkomailla. Mieli alkaa jo suuntautumaan Suomeen.